Syventävät työpajat

Intensiivieille tarkoitetuissa syventävissä työpajoissa tanssitaiteen ammattilaiset jakavat taiteellisia praktiikoitaan.

Keväällä 2022 työpajoja opettavat Veli Lehtovaara, Anna Mustonen, Sara Grotenfelt, Riikka Lakea ja Samuli Emery. Kuvaukset täydentyvät pian.

Veli Lehtovaara avaa työskentelyään koreografina ja tanssijana erityisesti liittyen Luonnonvarat -tutkimusprojektiin, sekä viimeisimpiin teoksiin Peltotiekeskustelu (2018), Katkelma 468 (2019) ja Ikimetäs (2020/21). Tehtävät harjoitteet keskittyvät erityisesti vartalon painon, katseen ja liikkeen väliseen vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Harjoitteet ovat yksinkertaisia, mutta tarvittaessa myös kerroksellisia ja monisyisiä.

Lehtovaara on tutkinut vartalon sisäisen ja sitä ympäröivän luonnon välisiä suhteita tanssin ja koreografian keinoin vuodesta 2015 lähtien. Luonnonvarat -tutkimusprojektin keskiössä on kehotietoisuuden ja ympäristötietoisuuden yhteenkutoutuminen.

Veli Lehtovaara on työskennellyt eurooppalaisen tanssin ja teatterin kentällä laaja-alaisesti sekä koreografina että esiintyjänä. Lehtovaaran teoksia on esitetty keskeisillä festivaaleilla ja näyttämöillä Euroopassa ja myös Pohjois- ja Etelä- Amerikassa. Hänen viimeisimpiä teoksiaan ovat Katkelma 468 (Runokuu, 2019), Peltotiekeskustelu (Zodiak, 2018), Väärinaselteltu (Zodiak, LM 2015). Vuonna 2016 Lehtovaara aloitti Luonnonvarat -tutkimusprojektin Koneen Säätiön, Taiteen edistämiskeskuksen ja Mustarinda seuran tukemana. Lehtovaara on tehnyt yhteistyötä Zodiak -Uuden tanssin keskuksen kanssa useita vuosia ja toimi house koreografina vuodet 2011-13. Vuodet 2014-18 Lehtovaara oli Eurooppalaisen Departures and Arrivals [DNA] -verkoston focustaitelija ja 2016-18 KWP Pianofabriekin (Brysseli) residenssitaiteilija. Lehtovaara on työskennellyt tanssijana Anne Teresa de Keersmaekerin Rosas ryhmässä 2014-17. Lehtovaara on toiminut opettajana, mentorina ja asiantuntijana Teatterikorkeakoulussa.

Koreografiatyöpajassa Intensiivien Syventävä ryhmä työstää omia soolokoreografoita dialogissa työpajan ohjaajan Anna Mustosen kanssa. 

Tutustumme koreografiseen ajatteluun sekä pohdimme millaisia reittejä pitkin kunkin osallistujan omat lähtökohdat, kiinnostukset ja inspiraatiot voisivat kulkea kohti yleisölle jaettavaa soolotanssia. Harjoittelemme taiteellisen prosessin sanallistamista sekä kanssatekijöiden työskentelyn tukemista. Osa työpajan aikana valmistuneista sooloista esitetään Tanssivintin kevätnäytöksessä toukokuussa 2022.

Sara Grotenfeltin työpajoissa keskitytään taiteellisiin käännösprosesseihin kodin esineiden ja haptisen kehon kautta. Tutkimme esineiden ja liikkeiden kielellisiä ja affektiivisia ulottuvuuksia, sekä esiinnymme toisillemme.

Sara Grotenfelt on esiintyjä ja koreografi, joka tällä hetkellä työskentelee affektiivisten kuvien, esineiden ja assosiaatioiden parissa. Hän on opiskellut tanssia ja koreografiaa Kööpenhaminan DASPA:ssa ja viimeistelee parhaillaan koreografian maisteritutkintoaan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Saran viimeaikaisia töitä ovat olleet videoteos Magic Show, esiintyjänä toimiminen W A U H A U S-kollektiiivin teoksessa Suurenmoinen Sotku sekä taiteellinen opinnäyte Huldra.

Riikka Lakea on helsinkiläinen tanssitaiteilija ja tanssitaiteen maisteri, joka on kiinnostunut musiikkiin tanssimisesta, pop-estetiikasta, nautinnon kautta työskentelystä ja yhdessäolosta. Työpajassaan Lakea jakaa yhdessä Vincent Jonssonin kanssa luomaansa ”tanssivan musiikin” (eng. ”dancing music”) improvisaatiopraktiikkaa. Praktiikka keskittyy tanssin ja musiikin vuorovaikutuksen tutkimiseen erityisesti keskinäisen säestämisen ajatuksen ja kuuntelun kautta. Tunti koostuu erilaisista yksin, pareittain ja ryhmässä tehtävistä teknisistä ja esityksellisistä tehtävistä, joiden tarkoituksena on tarjota työkaluja oman ilmaisun, musikaalisuuden ja tilasuhteen harjoittamiseen ja tarkentamiseen improvisaation aikana. Lisätietoa praktiikasta: https://www.riikkalakea.com/a-ccompany-dancing

Samuli Emery

Epic sh*t -tuntikokonaisuus on kehittynyt tarpeestani purkaa sisälläni vellovaa draamaa, teini-iän jättämiä kaikuja ja lakkaamatonta eeppisen elämän kaipuuta liikkeellisiksi ja performatiivisiksi ulostuloiksi. Olen havainnut melodraaman ja elämää suurempien tunteiden yhdistävän ihmisiä liki universaalilla tavalla, erityisesti pop-musiikin, karaoken ja naiivin katarttisen tanssin kautta.

Harjoitamme liikkeen ja äänen keinoin muun muassa ylireagoimista, itsesäälissä rypemistä, meemilimboja, dramaattisia kuolemia, sisällämme kuplivien draamavyyhtien esiinkutsumista ja teinin kehomielestä ammentamista. Parhaimmillaan tämä synnyttää yhdessä koettua rohkeutta, riemua, ennennäkemättömiä esiintyjän laatuja ja huikaisevan absurdeja hetkiä.